Sinulla on vastuu, muttei valtaa

Olen saanut ylennyksen. Minusta tuli juuri veroasiantuntija. Saan itse päättää, paljonko maksan veroa. Ainakin näin on käynyt Verohallinnon mielestä. Uskallan toki epäillä, että kun samaisen viraston tarkastajahenkilö saapuu paikalle, hän kyseenalaistaisi asiantuntijuuteni.

 

Veroa ennakonpidätyksen muodossa pitäisi maksaa luontoisedusta, kuten siitä, että yrityksen työntekijä saa ajella omatkin ajonsa firman autolla, firman piikkiin. Kuinka paljon siitä täytyy maksaa, sitäpä ei kerrotakaan. Verohallinnolla on teoreettinen ohje siitä, että edun arvo lasketaan auton uushankintahinnasta. Jos auto on käyttöönotettu yli kolme vuotta sitten, pitäisi laskenta aloittaa siitä hinnasta, joka oli maahantuojan suositushinta käyttöönottokuun alussa.

 

Minun pitäisi palkanlaskennassa nyt määrittää autoetu eräälle työntekijälle. Työntekijän käyttöön tuleva auto on käyttöönotettu ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2012. Jotta toimisin Verohallinnon ohjeen mukaan, tarvitsisin maahantuojan tai tukkukaupan tälle automallille antaman suositushinnan, joka oli voimassa 1.4.2012. Kysäisin tuota tukkukaupalta, ja arvaattekos, kuinka siinä kävi? Jos itse myyt jotain, onko sinulla tapana säilyttää kuusi vuotta vanhoja hinnastoja joka tuotteesta? Niitähän saattaa joskus joku kysellä… Niin, ei heillä ollut antaa tietoa minulle, vaan kehottivat kysymään Verohallinosta.

 

Verohallinnon asiakaspalvelija luki samaa ohjetta ääneen, jonka olin netistä lukenut. Sillä ei asia ratkea. Seuraavaksi asiakaspalvelija alkoi lukea minulle Tuulilasin sivuilta löytyvää artikkelia. Hän googletti ongelmaa samoin kuin minäkin. ”En minä kyllä tiedä, mitä siinä voisi arvona käyttää, kun ei meillä ole mitään hintoja täällä ja jos ei sitä mistään saa.” Toinen virkailija sanoi, että palkanlaskijoiltahan heille vain ilmoitetaan etujen arvot ja niiden ennakonpidätykset.

 

Me teemme verottajan työn, verotamme itseämme ja annamme

rahamme oma-aloitteisesti valtiolle.

 

Sinun se pitäisi tietää se arvo, josta verot lasketaan, kun olet auton omistaja.

Tai voit kuulemma myös kysyä autokaupalta tai entiseltä omistajalta. Me teemme verottajan työn, verotamme itseämme ja annamme rahamme oma-aloitteisesti valtiolle. Ja myöhemmin jos tarkastaja päättäisi, että maksoit veroa liian vähän, on se sinun vikasi ja siitä sinua rangaistakoon. Uskallatko kokeilla onneasi?

Mitä varten näitä ohjeita edes tehdään, jos niitä ei osata tulkita edes laatijan toimesta? Ei ihme, että valtiolla jää verotuloja saamatta. Tuskin yrittäjät haluavat käyttää aikaansa kohtuuttomaan selvitystyöhön, kun olisi omatkin työt tehtävänä.

 

Alkuperäinen Verohallinnon ohje, johon tekstissä viitataan löytyy täältä täältä.

Luulenko mä, että voin tehdä itse aivan kaiken?

– Äiti, sitte jos mä aion perustaa jonkun liikkeen, niin mistä mä saan sinne työntekijöitä?

– Tarviiks sä työntekijöitä?

– No hö. Luuleks sä, että mä jaksan yksin vaan tehä töitä ja myyä, tehä töitä, myyä…?! Enhän mä voi tehä tuplasti töitä, kun ei aikaa ole tuplasti.

 

Vau. 7-vuotias tyttäreni on suunnitellut perustavansa liikkeen, toisin sanoen yrityksen. Hän aikoo valmistaa ja myydä vaatteita ja muita tekstiilituotteita. Hänellä on hämmentävän realistisia pohdintoja. Tytär aikoo sekä suunnitella että tehdä tuotteet itse.

 

Erään kerran hän pohti, että asiakkaan hinnaksi täytyy laittaa sen verran, että voi ostaa sillä rahalla uusia kankaita. Siitä rahasta täytyy jäädä myös itselle palkkaa, koska ”kyllähän on reilua, että ihmiset maksaa siitä, että hyödynnän niiden elämää tekemällä jotain valmista”.

Sitähän se hinnoittelu on. Lasketaan materiaalikustannukset ja työlle arvo.

 

Lapsi on suunnitelmissaan yllättänyt minut tällä työn mitoituksella. Hän on automaattisesti sitä mieltä, että ei voi päivystää missään myymälässä odottamassa, jos joku haluaa ostaa hänen vaatteitaan näyteikkunasta. ”Munhan pitää olla ompelemassa niitä vaatteita ja tavaroita eikä tönöttää kaupassa.”

No niinpä.

 

Kuinka moni meistä aikuisena yrittäjiksi ryhtyvistä on sitä mieltä, että oma aika riittää hoitamaan valmistuksen, myynnin, markkinoinnin ja hallinnon? Minä ainakin ajattelin joskus niin. Ajattelin pyörittää kaiken ihan itse – no kuinkas kävi. Jossain vaiheessa jo ymmärsin myöntää itselleni, etten voi tehdä kaikkea. Jos teen kirjanpitotyötä täyden työpäivän (jotta yritykseen saataisiin tarpeeksi tuottoa), en ehdi markkinoida ja myydä. Jos taas vain markkinoin, kuka tekee sen työn, jonka asiakkaalle olen myynyt? Vielä kun tekisi jotain asialle (jos et jo arvannutkin, pelkkä asian myöntäminen ei vielä ratkaise ongelmaa), kuten palkkaisi lisää työvoimaa. No sain minä senkin tehtyä, ja toisella kerralla kynnys on paljon pienempi.

 

Voisiko joku muu tehdä tämän?

 

Yrityksen elinkaari on täynnä kompromisseja. Välillä ajankäyttöä on jaettava vähän kaikkeen. Usein yrityksen aloitusvaiheessa on pakkorako tehdä itse moniakin asioita, jotta saadaan käyttöpääomaa kartutettua edes hieman. Jonkin aikaa varoja kerättyä onkin sitten mahdollista alkaa maksamaan muille, jotta voi ulkoistaa tehtäviä – ostopalveluna ja palkaten työntekijöitä.

 

Tämän rajan näkeminen tekemisen keskellä on vaikeaa. Milloin on aika alkaa jakamaan työkuormaansa? Taloudellinen tilanne ja resurssit selviävät kirjanpidosta. Jos taloushommat ja lukujen tulkitseminen eivät ole ominta osaamista, kannattaa niihin olla apua vailla.

 

Sitten on toinen merkki: oma jaksaminen. Sitä saattaa myöntää itselleen, että tekemistä kyllä näyttäisi olevan niin paljon, että työpäivän pituus vain kasvaa ja kasvaa. Tuntimäärä on vain numero, mutta olisi hyvä tuntea itseään sen verran, että huomaa merkit omasta uupumisesta.

 

Iltaisin ei uni tule, kun yrityksen asiat pyörivät mielessä. Unohdat pitää taukoja ja syödä kunnolla. Niskat ovat jumissa tietokoneella istumisesta ja jatkuva puhelimen käyttö alkaa jo tuntua peukalossa. Väsyttää, kyllästyttää, kavereiden tapaamiset jäävät, kun ”pitää tehdä töitä”. Stop. Sekö sinulla oli unelmana?

 

Oletpa aloittava yrittäjä tai jo pitkäänkin toimiva, muistuta itseäsi unelmista. Sellaista vastausta ei ole, etteikö niitä olisi. Kysypä itseltäsi. Mitä minä haluan tehdä? Tahdonko tavata kavereita, kutsua sukulaisia viikonloppuisin syömään? Haluanko pitää kuntoani yllä, käydä kolme kertaa viikossa kuntoilemassa, lenkillä tai meditoimassa? Haluanko viettää joka päivä yhteisen illan perheeni kanssa? Haluanko tehdä töitä vain neljänä päivänä viikossa?

 

Kun tiedät, mitä tavoittelet, kirjoita se ylös.

Tee siitä huoneentaulu, tietokoneen taustakuva tai kirjoita se kalenterin kanteen. Tavoittele haluamaasi. Ja aina kun huomaat, että pieleen menee, kysy tilitoimistosi, mitä pitäisi tehdä, jotta onnistut. Kyllä me yhdessä jotain keksitään. 😉 Vinkkejä löytyy myös verkosta. Vilkaise, olisiko se täydellinen neuvo Työterveyslaitoksen oppaassa Hyvinvoiva yrittäjä – hyvinvoiva yritys.

 

Minun lapseni haluaa vaatesuunnittelijaksi. Ei laskujen maksajaksi, myyjäksi tai atk-vastaavaksi. Ompelevaksi vaatesuunnittelijaksi. Jospa ottaisi itsekin vähän mallia ja karsisi ne rönsyt pois. Teen sitä, mitä minä haluan – talousneuvontaa, asiakaspalvelua. Ja nautin elämästä.