Sinulla on vastuu, muttei valtaa

Olen saanut ylennyksen. Minusta tuli juuri veroasiantuntija. Saan itse päättää, paljonko maksan veroa. Ainakin näin on käynyt Verohallinnon mielestä. Uskallan toki epäillä, että kun samaisen viraston tarkastajahenkilö saapuu paikalle, hän kyseenalaistaisi asiantuntijuuteni.

 

Veroa ennakonpidätyksen muodossa pitäisi maksaa luontoisedusta, kuten siitä, että yrityksen työntekijä saa ajella omatkin ajonsa firman autolla, firman piikkiin. Kuinka paljon siitä täytyy maksaa, sitäpä ei kerrotakaan. Verohallinnolla on teoreettinen ohje siitä, että edun arvo lasketaan auton uushankintahinnasta. Jos auto on käyttöönotettu yli kolme vuotta sitten, pitäisi laskenta aloittaa siitä hinnasta, joka oli maahantuojan suositushinta käyttöönottokuun alussa.

 

Minun pitäisi palkanlaskennassa nyt määrittää autoetu eräälle työntekijälle. Työntekijän käyttöön tuleva auto on käyttöönotettu ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2012. Jotta toimisin Verohallinnon ohjeen mukaan, tarvitsisin maahantuojan tai tukkukaupan tälle automallille antaman suositushinnan, joka oli voimassa 1.4.2012. Kysäisin tuota tukkukaupalta, ja arvaattekos, kuinka siinä kävi? Jos itse myyt jotain, onko sinulla tapana säilyttää kuusi vuotta vanhoja hinnastoja joka tuotteesta? Niitähän saattaa joskus joku kysellä… Niin, ei heillä ollut antaa tietoa minulle, vaan kehottivat kysymään Verohallinosta.

 

Verohallinnon asiakaspalvelija luki samaa ohjetta ääneen, jonka olin netistä lukenut. Sillä ei asia ratkea. Seuraavaksi asiakaspalvelija alkoi lukea minulle Tuulilasin sivuilta löytyvää artikkelia. Hän googletti ongelmaa samoin kuin minäkin. ”En minä kyllä tiedä, mitä siinä voisi arvona käyttää, kun ei meillä ole mitään hintoja täällä ja jos ei sitä mistään saa.” Toinen virkailija sanoi, että palkanlaskijoiltahan heille vain ilmoitetaan etujen arvot ja niiden ennakonpidätykset.

 

Me teemme verottajan työn, verotamme itseämme ja annamme

rahamme oma-aloitteisesti valtiolle.

 

Sinun se pitäisi tietää se arvo, josta verot lasketaan, kun olet auton omistaja.

Tai voit kuulemma myös kysyä autokaupalta tai entiseltä omistajalta. Me teemme verottajan työn, verotamme itseämme ja annamme rahamme oma-aloitteisesti valtiolle. Ja myöhemmin jos tarkastaja päättäisi, että maksoit veroa liian vähän, on se sinun vikasi ja siitä sinua rangaistakoon. Uskallatko kokeilla onneasi?

Mitä varten näitä ohjeita edes tehdään, jos niitä ei osata tulkita edes laatijan toimesta? Ei ihme, että valtiolla jää verotuloja saamatta. Tuskin yrittäjät haluavat käyttää aikaansa kohtuuttomaan selvitystyöhön, kun olisi omatkin työt tehtävänä.

 

Alkuperäinen Verohallinnon ohje, johon tekstissä viitataan löytyy täältä täältä.

Luulenko mä, että voin tehdä itse aivan kaiken?

– Äiti, sitte jos mä aion perustaa jonkun liikkeen, niin mistä mä saan sinne työntekijöitä?

– Tarviiks sä työntekijöitä?

– No hö. Luuleks sä, että mä jaksan yksin vaan tehä töitä ja myyä, tehä töitä, myyä…?! Enhän mä voi tehä tuplasti töitä, kun ei aikaa ole tuplasti.

 

Vau. 7-vuotias tyttäreni on suunnitellut perustavansa liikkeen, toisin sanoen yrityksen. Hän aikoo valmistaa ja myydä vaatteita ja muita tekstiilituotteita. Hänellä on hämmentävän realistisia pohdintoja. Tytär aikoo sekä suunnitella että tehdä tuotteet itse.

 

Erään kerran hän pohti, että asiakkaan hinnaksi täytyy laittaa sen verran, että voi ostaa sillä rahalla uusia kankaita. Siitä rahasta täytyy jäädä myös itselle palkkaa, koska ”kyllähän on reilua, että ihmiset maksaa siitä, että hyödynnän niiden elämää tekemällä jotain valmista”.

Sitähän se hinnoittelu on. Lasketaan materiaalikustannukset ja työlle arvo.

 

Lapsi on suunnitelmissaan yllättänyt minut tällä työn mitoituksella. Hän on automaattisesti sitä mieltä, että ei voi päivystää missään myymälässä odottamassa, jos joku haluaa ostaa hänen vaatteitaan näyteikkunasta. ”Munhan pitää olla ompelemassa niitä vaatteita ja tavaroita eikä tönöttää kaupassa.”

No niinpä.

 

Kuinka moni meistä aikuisena yrittäjiksi ryhtyvistä on sitä mieltä, että oma aika riittää hoitamaan valmistuksen, myynnin, markkinoinnin ja hallinnon? Minä ainakin ajattelin joskus niin. Ajattelin pyörittää kaiken ihan itse – no kuinkas kävi. Jossain vaiheessa jo ymmärsin myöntää itselleni, etten voi tehdä kaikkea. Jos teen kirjanpitotyötä täyden työpäivän (jotta yritykseen saataisiin tarpeeksi tuottoa), en ehdi markkinoida ja myydä. Jos taas vain markkinoin, kuka tekee sen työn, jonka asiakkaalle olen myynyt? Vielä kun tekisi jotain asialle (jos et jo arvannutkin, pelkkä asian myöntäminen ei vielä ratkaise ongelmaa), kuten palkkaisi lisää työvoimaa. No sain minä senkin tehtyä, ja toisella kerralla kynnys on paljon pienempi.

 

Voisiko joku muu tehdä tämän?

 

Yrityksen elinkaari on täynnä kompromisseja. Välillä ajankäyttöä on jaettava vähän kaikkeen. Usein yrityksen aloitusvaiheessa on pakkorako tehdä itse moniakin asioita, jotta saadaan käyttöpääomaa kartutettua edes hieman. Jonkin aikaa varoja kerättyä onkin sitten mahdollista alkaa maksamaan muille, jotta voi ulkoistaa tehtäviä – ostopalveluna ja palkaten työntekijöitä.

 

Tämän rajan näkeminen tekemisen keskellä on vaikeaa. Milloin on aika alkaa jakamaan työkuormaansa? Taloudellinen tilanne ja resurssit selviävät kirjanpidosta. Jos taloushommat ja lukujen tulkitseminen eivät ole ominta osaamista, kannattaa niihin olla apua vailla.

 

Sitten on toinen merkki: oma jaksaminen. Sitä saattaa myöntää itselleen, että tekemistä kyllä näyttäisi olevan niin paljon, että työpäivän pituus vain kasvaa ja kasvaa. Tuntimäärä on vain numero, mutta olisi hyvä tuntea itseään sen verran, että huomaa merkit omasta uupumisesta.

 

Iltaisin ei uni tule, kun yrityksen asiat pyörivät mielessä. Unohdat pitää taukoja ja syödä kunnolla. Niskat ovat jumissa tietokoneella istumisesta ja jatkuva puhelimen käyttö alkaa jo tuntua peukalossa. Väsyttää, kyllästyttää, kavereiden tapaamiset jäävät, kun ”pitää tehdä töitä”. Stop. Sekö sinulla oli unelmana?

 

Oletpa aloittava yrittäjä tai jo pitkäänkin toimiva, muistuta itseäsi unelmista. Sellaista vastausta ei ole, etteikö niitä olisi. Kysypä itseltäsi. Mitä minä haluan tehdä? Tahdonko tavata kavereita, kutsua sukulaisia viikonloppuisin syömään? Haluanko pitää kuntoani yllä, käydä kolme kertaa viikossa kuntoilemassa, lenkillä tai meditoimassa? Haluanko viettää joka päivä yhteisen illan perheeni kanssa? Haluanko tehdä töitä vain neljänä päivänä viikossa?

 

Kun tiedät, mitä tavoittelet, kirjoita se ylös.

Tee siitä huoneentaulu, tietokoneen taustakuva tai kirjoita se kalenterin kanteen. Tavoittele haluamaasi. Ja aina kun huomaat, että pieleen menee, kysy tilitoimistosi, mitä pitäisi tehdä, jotta onnistut. Kyllä me yhdessä jotain keksitään. 😉 Vinkkejä löytyy myös verkosta. Vilkaise, olisiko se täydellinen neuvo Työterveyslaitoksen oppaassa Hyvinvoiva yrittäjä – hyvinvoiva yritys.

 

Minun lapseni haluaa vaatesuunnittelijaksi. Ei laskujen maksajaksi, myyjäksi tai atk-vastaavaksi. Ompelevaksi vaatesuunnittelijaksi. Jospa ottaisi itsekin vähän mallia ja karsisi ne rönsyt pois. Teen sitä, mitä minä haluan – talousneuvontaa, asiakaspalvelua. Ja nautin elämästä.

Työvaatteet – Voiko vähentää verotuksessa?

Onko mielessäsi koskaan pyörinyt, ovatko työvaatteet vähennyskelpoisia yrityksen tuloverotuksessa? Haluamme kertoa tästä sinulle vähän lisää, jos siitä olisi apua.

Lähes jokaisen ammatin edustaja tarvitsee jonkinlaisen työasun: mm. parturi-kampaajat, kosmetologit, koneurakoitsijat, kuljetusyrittäjät, toimistotyöntekijät, myyntiedustajat ja rakennusalalla työskentelevät. Jotkin työvaatteet vähentävät verotusta, jotkin eivät.

Otetaanpa esimerkki: parturi-kampaaja ostaa itselleen työasuksi siistin puseron ja mustat farkut sekä tennarit. Nämä vaatteet eivät ole vähennyskelpoisia, koska näitä voidaan käyttää muulloinkin kuin töissä ollessa. Mutta jos tämä parturi-kampaaja olisi ostanut oikeat työkengät tunnetulta työkenkien valmistajalta sekä työessun, nämä menisivät vähennyksiin, koska ovat luokiteltavissa työvaatteiksi.

Toisena esimerkkinä voisimme käyttää rakennusalalla työskentelevää henkilöä. Hänellä tulee olla huomiovärityksellä varustetut vaatteet sekä turvajalkineet, mahdollisesti myös kuulosuojaimet, suojakypärä ja -lasit. Nämä vaatteet ovat vähennyskelpoiset, koska ne ovat työturvallisuuslaissa määritelty työnantajan yleisiin velvollisuuksiin.

tyovaatteet

Työvaatteiden ollessa kuluttavassa tai likaavassa käytössä, pesukulut ovat myös vähennyskelpoisia. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi leipurit ja sairaanhoitajat.

Vaatteiden vähentämisen yleisenä sääntönä voidaan pitää seuraavaa: vain ne vaatteet voidaan vähentää verotuksessa, joita et voi käyttää muualla kuin töissä. Jos vaatetta voi kuitenkin käyttää työn ulkopuolella, ne ovat elantomenoja ja näin ollen vähennyskelvottomia eivätkä kuulu kirjanpitoon. Tästä poikkeuksena voidaan pitää vaatteita, jotka katsotaan markkinointikuluksi. Markkinointikulua ovat mm. työvaatteet, joihin on painatettu yrityksen logo. Suoja- ja turvavaatteet ovat yleisesti vähennyskelpoisia, esim. haalarit, leipomon suoja-asut. Myös metsurit voivat vähentää työturvallisuuteen liittyvät asut ja varusteet sekä lämpöhaalarit. Metalliyritysten työntekijöiden turvakengät ovat vähennyskelpoisia. Tietyissä töissä välttämättömiä suojaimia, kuten hengityssuojaimet, hitsausmaskit, suojalasit, ym. ovat aina vähennyskelpoisia.

Muistathan, että hätä ei ole tämän näköinen: sinun ei tarvitse tietää tai muistaa tätä kaikkea ulkoa, koska me olemme täällä sinua varten ja autamme sekä neuvomme sinua todella mielellämme ratkaisun löytämiseksi!

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet

merkonomiopiskelijat Satu ja Helmi

Voiko niinki tehä? – vastauksia yrittäjälle

Olen kuullut useammin kuin muutaman kerran, ettei yrittäjä tiennyt jostain mahdollisuudesta, kuten vähennyskelpoisista kuluista. Ja arvaatkos, mistä yrittäjä, joka tiesi, oli tietonsa saanut? Hän oli oppinut sen melko varmasti joko kirjanpitäjältään tai tuttavayrittäjältä, joka oli saanut vinkin joskus omasta tilitoimistostaan.

 

Tilitoimiston asiakkailla ei ole tyhmiä kysymyksiä ja samaakin asiaa voi kysyä moneen kertaan, koska lait ja ohjeistukset muuttuvat. Usein olen saanut olla tilanteessa, jossa olen päässyt yllättämään. Kaikkea ei yrittäjä osaa kysyä – onneksi ei tarvitsekaan. Se on myös syy siihen, miksi haluan oppia tuntemaan yritykset, joiden taloudesta huolehdin. Kirjanpidon tekeminen ja veroilmoitus kuuluvat tunnetuimpiin tilitoimiston palveluihin, mutta työmme on myös paljon muuta sen ympärillä. Kirjanpitoa tehdessäni näen, mitä kuluja ja tuloja yrityksessä on. Huomaan myös, mikäli sieltä puuttuu jotain, mitä voisi olla.

 

Kun yritystoimintaa aloitetaan, ei aina tiedetä, mitä kaikkea voikaan laittaa yrityksen kuluksi. Verotettavasta tulosta saa vähentää monia kuluja, jotka liittyvät sen hankintaan. Rakastan esimerkkejä, joten kerron sinulle sellaisen.

 

Aloittavalla yrityksellä on aina puhelinkuluja. Alussa ne usein kertyvät yrittäjän omaan puhelinlaskuun. Yrityksen omistukseen kannattaa heti ottaa oma liittymä ja sen paremman puhelimenkin voi ostaa yritykselle. Mikäli samaa liittymää käytetään myös yrittäjän henkilökohtaisiin tarkoituksiin, ei se ole ongelma. Tämä huomioidaan kirjanpitoa tehdessä ja kuluksi kirjataan se osa laskusta, joka kuuluu yritykselle (esimerkiksi arviona: puolet kuuluu yritykselle). Laskun voi kuitenkin maksaa yrityksen tililtä kokonaisuudessaan.

”No, ku firman tilillä ei ollut rahaa, niin maksoin sen omalta. Heitin sen laskun sitten uuninpesään, kun olin maksanut – eihän se kirjanpitoon sillon kuulu, ku ei näy tiliotteella…”

Höpöhöpö! Kaikki toimintaan liittyvät laskut, joita voidaan kirjata kuluksi, toimitetaan kirjanpitoaineistoon. Jos ne on maksettu henkilökohtaiselta tililtä, annetaan siitä tieto. Muistathan myös, että kirjanpitoon toimitetaan myös puhelinlaskun erittelysivut! Pelkkä ensimmäinen sivu, jolla näkyy maksettu summa, ei siis ole kirjanpidossa tarkoitettu tosite, vaan kaikki ne viisi sivua, joita ei tule itse aina edes katsottua.

 

Jatketaan puhelinkuluilla ja kuvitellaan tilanne, että huomaan puhelinlaskujesi kasvaneen. Koska monia laskuja pyöritellessäni näen paljon eri vaihtoehtoja, voin vihjaista sinulle, että sinun kannattaisi kilpailuttaa puhelinoperaattorit. Tiedän, että eräällä toisella yrittäjällä on käytössään paljon edullisempi paketti, joka sopisi myös sinun käyttömäärällesi. Ja näin löydettiin sinulle lisää tulosta. Kuukausittainen puhelinkulu putosi 80 eurosta puoleen, ja sinulla on taas hieman enemmän rahaa käytössä ihan omiin huveihin. ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.”

 

Kun yrityksellä ei ole omia toimitiloja tai siitä huolimatta yritystoimintaan liittyvää työtä tehdään myös kotona, saa siitäkin verovähennystä. Helpotukseksi voidaan laskea ns. työhuonevähennys, jolla huomioidaan kodin kuluja, kuten tilaa, sähköä ja vettä. Eikä tämäkään tarkoita, että sinulla täytyy oikeasti olla toimistohuone! Etätyön tekijälle voidaan maksaa kiinteä laajakaista ja tietokone kotiinkin, vaikka yritys olisikin hankkinut ne myös toimitiloihinsa. Tässäkin tapauksessa mahdollinen yksityiskäyttö huomioidaan vain kirjanpidossa. Kun yrittäjä käy omalla autollaan tukussa, asiakkaan luona tai tilitoimistossa, voidaan näiden matkojen kilometrit huomioida työmatkakulujen kaltaisesti verotuksessa.

 

Esimerkkejä olisi loputtomasti ja kerroin tässä vain yleisimpiä. Mutta tämä kaikki (ja enemmän) kuuluu palveluun, jonka saat kaupanpäälle, kun hoidamme lakisääteistä kirjanpitoasi. Vai tuleeko kirjanpito palvelun kaupanpäällisenä?